Eilen oli sellainen päivä, että minä sain määrätä kaikkia. Ainakin isomman pojan mielestä. Kukahan meillä yleensä muina päivinä määrää. Hmm. Lahjansa poika piilotti jo lauantaina tyynyni alle. Vaikea niitä oli tietysti olla huomaamatta nukkumaan mennessä. ;) Hän oli askarrellut eskarissa helminauhan ja piirtänyt palapeliin minut ja itsensä. <3 Tummanpunaisen ruusunkin hän oli itse valinnut. Valkoinen ruusu on pikkuveljeltä. Kahvin ja aamupalan sain myös sänkyyn.
Iltapäivällä lähdimme ulos syömään, ja koko miehen lähisuvun voimin juhlistimme samalla anopin lähestyviä synttäreitä. Illalla vielä pyrähdys minun äitini luona. Mummolakierroksen jälkeen olikin tämä äiti jo aika väsynyt, mutta onnellinen.
Mies muisti minua upealla "metallikukkasella". Tästä lattiakynttilänjalasta hänelle yhtenä päivänä vihjailinkin, kun sen Vaasassa bongasin. Otan kynttilänjalasta parempia kuvia, kunhan saan hankittua sille kaverin tai vaikka toisenkin. Kolmen ryhmässä nämä olisi aika kivat, sillä niitä on kolmea eri korkeutta. Tämä on niistä se korkein. Arvaako muuten joku mitä väriä olin ajatellut meille vielä tänä keväänä kokeilla? ;) Oisko hyvä?
Yhdessäolo on äitienpäivässä tietysti se tärkein juttu, mutta toki pienet muistamiset aina ilahduttavat ja varsinkin lasten hellyttävät tekeleet. Äitiys on suuri kunnia ja ihanan asia maailmassa! Kiitollinen olen kaikesta. <3
Kuinkas teidän äitienpäivä sujui?
Iloista viikkoa! :)
-Jemina-